« »

Mimeettinen halu

2 kommenttia Kirjoitettu helmikuu 15, 2009 Muokattu tammikuu 10, 2016

”Länsimaisen yltäkylläisyyden keskellä on yhä vähemmän turhautuneita tarpeita. Juuri siksi meillä on yhä enemmän turhautuneita haluja.”[1] Rene Girard

Halulla viitataan usein biologisiin tarpeisiin. Se eläimellisyys, jolle ihmisyytemme rakentuu, pyrkii tyydyttämään organisminsa tarpeet säilyäkseen hengissä. Sellainen haluaminen ei edellytä tietoista minuutta. Biologisten tarpeiden tyydyttämiseen riittää eläimellinen vietti ja vaisto.

Ihmisen tapa tyydyttää näitä tarpeita on erilainen. Nälkä, jano ja kiima sekä kaiken vaivan jälkeen koettu levon ja unen tarve ovat biologisia luonteeltaan. Silti meidän tapamme tyydyttää näitä on erilainen kuin eläinten. Eläin haluaa mitä vietti ja vaisto kertoo organisminsa tarvitsevan. Ihminen on irtaantunut vietti ja vaistopohjaisesta halusta luottamaan enemmän muiden tapaan tyydyttää organismin tarpeita. Me olemme oppineet tyydyttämään biologisia tarpeitamme ympäröivän kulttuurin ohjaamalla tavalla. Halumme ei välttämättä ohjaa meitä ravitsevimpaan ateriaan vaan muiden mielestä haluttavimpaan tapaan tyydyttää nälkäämme.

Porotalon isännän lapset vuolevat taskustaan kuivattua poronlihaa välitunnilla. Eteläsuomessa spagetti bologneseenkin täytyy laittaa oreganoa, jotta se lasten mieliksi maistuisi pizzalta. Fundamentalistikristitty nuori kauhistuu pienestäkin homoseksuaalisesta virikkeestä itsessään, kun taas hippisukupolven jälkeläisten täytyy vähintään kokeilla jotain biseksuaalista, vaikkei siihen olisi pienintäkään omintakeista virikettä. Varsinkin nuorten naisten keskuudessa biseksuaalisuus vain on niin trendikästä. Monet tinkivät luonnollisesta levosta ja hyvästä yöunesta jotta voisivat lukeutua kiireisten, eli tärkeiden ihmisten joukkoon. Vain turhilla on aikaa nukkua tarpeeksi, jne.

Erämaahan eksyneinä meidän ei tarvitse matkia ketään etsiessämme vettä, mutta kaupasta ostetaan tonnikaupalla pullovettä vaikka Suomalainen kraanavesi on monissa tutkimuksissa osoitettu puhtaammaksi. Se vaan on niin trendikästä. Vasta äärimmäinen veden puute palauttaa ihmiset siihen eläimelliseen janon sanelemaan kilpailuun.[2] Mutta viimeiselläkin lähteellä voi löytyä joku, joka vielä muistaa ja seuraa toisenlaista mallia.

Toisin kuin Freud ja kumppanit, Girard siis väittää että nälkää, janoa ja kiimaa lukuun ottamatta ihmisen halut ja himot ovat pääosin jäljittelyn kautta opittuja.

Psykologiassa Girardin väite on yhtä mullistava kuin Kopernikuksen tai Einsteinin teoriat fysikaalisessa maailmassa. Vastoin yleiseksi tullutta käsitystä halu ei olekaan lineaarinen, eli suoraan haluajasta halun kohteeseen kohdistunutta. Halumme geometrinen ilmaisu on aina kolmion muotoinen. Opimme toisen haluajan kautta mikä tai kuka on haluttava.

Ihmisyytemme on muinaisista ajoista asti muokkautunut sen kautta, että olemme oppineet imitoimalla muilta mitä ja miten pitäisi haluta, jotta lajin säilymisen kannalta tärkeimmät tarpeet tulevat tyydytettyä. Matkimalla miten muut tyydyttävät tarpeitaan, opimme mikä on haluttavaa, arvokasta ja minkä edestä kannatta taistella. Halu löytää kohteensa toisen kautta.

Kaikki tietävät, että kehittyneet nisäkkäät osaavat imitoida toisiaan. Siksi kutsumme imitaation alkeellisinta muotoa toisen apinoinniksi. Girard olettaa että juuri tämän kyvyn kehittyminen käynnisti ihmiseksi kehittymisen.[3] Homo sapiens oppi vähitellen pitämään mielessään mitä oli vasta havainnut haluttavaksi. Kun hän alkoi muistaa siihen liittyviä eleitä ja äänteitä, kielen alkeet alkoivat kehittyä. Vaistonvarainen kilpailu samasta halun kohteesta kehitti muistia ja ajantajua. Menneen eleen tai äänteen merkitys tuli muistaa, jotta sillä olisi sama merkitys myös tulevaisuudessa. Se joka oppi pitämään halun kohteen tarpeeksi kauan mielessään luultavasti voitti kilpailun. Se joka muisti tappionsa tarpeeksi kauan voitti ehkä seuraavan kilpailun.


[1] Girard René. Evolution and Conversion. s. 240.

[2] Girard René. Evolution and Conversion. s. 74.

[3] Girard. Things hidden… s.95.

Avainsanat: ,
« »

2 Kommenttia

  1. Antti
    Kirjoitettu helmikuu 19, 2009 kello 16:18 | Suora linkki kommenttiin

    Itselleni särähtää hieman korvaan tämä Girardin väitteen mullistuksellisuus psykologian saralla. En väitä ymmärtäväni Girardin väitettä halujen synnyistä erityisen syvällisesti tämän kirjoituksen pohjalta, mutta varsin samankaltaiselta kuulostava käsitys ihmisen ymmärryksen ja maailmankuvan (ja tätä kautta myös monien ”korkeamman tason” halujen) muodostumisesta on ”psykologiassa” lähtenyt liikkeelle jo paljon ennen Girardin tekstejä Lev Vygotskyn ja Jean Piaget’n taholta.

    Uudet suuntaukset perinteisten tieteiden saralla vaativat luonnollisesti jonkin aikaa sulatusuunissa ennen kuin pääsevät valtavirran tajuntaan, mutta nykyisin kyseiset ajatukset ovat jo varsin yleisesti hyväksyttyjä. Tämä psykologian suuntaus tunnetaan nimellä ”sosiaalinen konstruktivismi” ( http://en.wikipedia.org/wiki/Social_constructivism ).

    Tämä ei luonnollisesti vähennä yhtään Girardin havaintojen ja teorioiden todenmukaisuutta, vaan ehkä jopa samansuuntaisuutensa kautta tukee niitä, mutta on mielestäni vähän harhaanjohtavaa antaa lukijalle sellainen kuva, että nämä ajatukset olisivat (tai olisivat olleet) tuntemattomia psykologialle tieteenä (riipumatta siitä mitä painoarvoa sillä sitten lopulta lieneekään).

  2. Kirjoitettu heinäkuu 5, 2014 kello 11:40 | Suora linkki kommenttiin

    Ensimmäisessä kirjassani kuvaan ihmistä, jolta oma tahto ja halu on viety julmien rangaistusten avulla, kuinka yksilöllinen kehitys alkaa sammua ja alistettu alkaa toistaa yhteistä lausumaa, ja kadottaa kykynsä hyvään muistiin. Samaistuminen muihin pelon ja rankaisujen avulla, julma kasvatus toimii samoin.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 3 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit